Porthan-juhla

Porthan-juhlien historia

Ensimmäiset osakunnat perustettiin vuonna 1643 Turun Akatemian yhteyteen. Pohjalainen osakunta oli yksi näistä kuudesta ensimmäisenä perustetusta. Turun palon jälkeen vuonna 1828 yliopisto ja osakunnat sen mukana muuttivat Helsinkiin. Pohjalainen osakunta jakaantui vuonna 1837 eteläiseen ja pohjoiseen osaan, mutta yhdistyi jälleen vuonna 1844, tosin vain 63 vuodeksi.

9. marraskuuta 1839 tuli kuluneeksi sata vuotta Henrik Gabriel Porthanin syntymästä. Porthan toimi jakamattoman Pohjalaisen osakunnan inspehtorina vuosina 1779-1804. Kahtia jakautunut osakunta päätti järjestää juhlat Porthanin kunniaksi, juhla olisi samalla merkki eriytyneiden osakuntien yhteenkuuluvuuden tunteesta. Ensimmäistä Porthan-juhlaa vietettiin 9.11.1839 noin 150 osallistujan voimin. Porthan-juhla oli alusta lähtien hieman hienompi juhla ja siitä tuli pian Pohjalaisen osakunnan virallinen vuosijuhla.

Vaikka pohjalaisten osakuntien välillä on ajoittain ollut erimielisyyksiä, on Porthan-juhla aina järjestetty yhdessä. Juhla on ollut tilaisuus tavata muiden osakuntien edustajia ja keskustella yhteisistä asioista. Esimerkkinä voisi mainita, että suunnitelmat yhteisestä osakuntatalosta käynnistettiin erään Porthan-juhlan aikana. Kun pohjalaisten oma talo Ostrobotnia sitten valmistui, vihittiin se käyttöön Porthan-juhlassa 9.11.1912. Myös maamme tulevan kansallislaulun ”Vårt Land” sanat laulettiin ensimmäisen kerran Porthan-juhlassa vuonna 1846.

Tänä päivänä perinnettä Porthan-juhlasta vievät eteenpäin kolme Helsingin yliopiston pohjalaista osakuntaa – Etelä-Pohjalainen Osakunta, Vasa nation ja Pohjois-Pohjalainen Osakunta. Juhlaa vietetään jakamattoman Pohjalaisen osakunnan muistoksi. Lisäksi juhla on edelleen oiva tilaisuus tavata ihmisiä eri osakunnista.

Sinne pohjalaiset eri vuosikymmeniltä kokoontuvat tapaamaan toisiaan, ystävyysjärjestöjen edustajia ja juhlimaan rakasta osakuntataloaan.

Juhlaetiketti

Pukeutumisvaihtoehtoja ovat frakki tai tumma puku, pitkä iltapuku ja kansallispuku.

Frakki tai tumma puku

Frakki

• Frakin kanssa ei käytetä rannekelloa
• Halutessaan voi myös käyttää valkoisia käsineitä. Käsineet otetaan pois pöydässä.

Tumma puku

• Hillitty solmio
• Rusetti ei käy
• Tumman puvun kanssa ei käytetä käsineitä

Smokki ei sovi akateemisiin vuosijuhliin.

Pitkä iltapuku

• Mekon helman tulee ylettyä nilkkoihin saakka
• Olkapäiden tulee olla peitetyt siihen asti, kun istuudutaan pöytään
• Jos puku jättää olkapäät paljaiksi, niiden peittämiseksi voi käyttää huivia.
• Halutessaan voi myös käyttää pitkiä käsineitä. Käsineet otetaan pois pöydässä.

Osakuntanauha ja akateemiset kunniamerkit

Osakuntanauha kruunaa juhlapuvun.

Frakkiin pukeutuvat ripustavat nauhan liivin alle. Frakkia käytettäessä voi leikata osan nauhasta ja kiinnittää sen hakaneuloilla liivin sisäpuoleen, paitaan tai olkaimiin. Tällöinkin kuitenkin nauhan pitäisi yhä näyttää siltä kuin se menisi olkapäälle, eli sitä ei pidä ripustaa liian vaakasuoraan.

Tummaan pukuun kiinnitetään osa nauhaa vasemman takinkäänteen ympärille tai sitä pidetään normaalisti olalla. Nauha kulkee solmion päältä.

Tavallisesti iltapukua käyttävät ompelevat nauhasta rusetin, joka kiinnitetään rintaan vasemmalle puolelle. Nauhan voi kuitenkin laittaa myös olalle mikäli puku peittää olat. Nauhan ei tule koskettaa paljasta ihoa.

Vasa nationin nauha laitetaan aina niin, että painavin väri tulee kauimmaksi sydämestä, eli musta raita alimmaiseksi ja rusetissa vasemmalle. EPO:ssa ja PPO:ssa tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole koska värit ovat symmetriset.

Mikäli sinulla on useita nauhoja, oman osakunnan nauha tulee ylimmäksi. Yhdellä kertaa ei käytetä kolmea nauhaa enempää, sen sijaan kaikkia akateemisia kunniamerkkejä voi pitää. Niiden järjestykselle ei ole erityistä sääntöä, mutta usein tärkein laitetaan lähimmäs sydäntä.

Henrik Gabriel Porthan 1739-1804

Vuonna 1744 viisivuotiaan Henrik Gabrielin isä, kirkkoherra Porthan menetti mielenterveytensä. Nuori Henrik Gabriel lähetettiin Kruunupyyhyn setänsä luo, joka myös oli kirkkoherra. Keskisuomalainen kirkkoherran poika vietti tämän kohtaloniskun vuoksi lapsuutensa ja nuoruusikänsä Pohjanmaalla. Hän ei unohtaisi setänsä seutua tulevina vuosikymmeninä, eikä seutu myöskään unohtaisi Porthania.

Pelkästään viisitoistakesäisenä Henrik Gabriel jätti isoisänsä talon ja kirjoittautui Turun Akatemiaan. Nuoren akateemikon ensimmäiset tutkielmat luonnonteologian alalla valmistuivat 1758 ja 1762.

Pedanttisesta ja tunnontarkasta Henrik Gabrielista tuli aikalaisten tavoin monesta aineesta kiinnostunut humanisti. Hän luennoi filosofiasta, pedagogiikasta, teologiasta, klassisesta arkeologiasta, historiasta, lingvistiikasta ja estetiikasta. Henrik Gabrielin akateemisen uran aikana tarkasteltiin satoja tutkielmia, joissa kuuleman mukaan on nähtävillä vahva Porthanin käden jälki tämän oikaisujen ja korjauksien myötä. Henrik Gabrielin kenties tärkein perintö Suomen kansalle lienee kuitenkin hänen folkloristiset tutkielmansa Suomen historiasta, kielestä ja runoudesta, joita hän laati lukuisilla matkoillaan silloisessa Svean maakunnassa.

Vuodesta 1779 alkaen Henrik Gabriel toimi Pohjalaisen Osakunnan inspehtorina. Vuonna 1783 hän tekee merkinnän viikko-ohjelmaansa: ”… pidän joka keskiviikko ja lauantai osakunnan kokouksen, joka kestää kolme tuntia.”

Henrik Gabriel, keskipituinen, tukevahko, vahvan profiilin, sinisten tarkkaavaisten silmien ja voimakkaan nenän omaava, pysyi poikamiehenä kuolemaansa asti. Omissa oloissaan Henrik Gabriel piti harmaata peruukkia, mutta suurempiin juhlatilaisuuksiin hänen sanottiin pukeutuvan juhlapukuun ja Polstjerne kunniamerkkiin. Pohjalaiset osakunnat juhlivat edelleen juhlapukuun tälläytyneenä kirkkoherran poikaa, joka tuli lähetetyksi näiden maille.